Kesäkausi Viron Ulkomuseossa

Kesäkausi Viron ulkomuseossa 

23. huhtikuuta – 28. syyskuuta joka päivä

Poikkeavat aukioloajat:

• 9.06 lipunmyynti ja sisäänpääsy klo 16 asti, avoinna klo 17 asti
• 23.06 avoinna klo 00:00 asti
• 24.06 avautuu klo 12

“Ikioma koti”

Koti ei ole pelkkä paikka vaan myös kaikki ne tutut tavarat, läheiset joita rakastamme ja tietysti rakkaat muistot näistä kaikista. Kotimme ovat omannäköisiämme, ja jokainen koti on ainutlaatuinen.

Kutsumme sinut tutustumaan kaikkialta Virosta peräisin oleviin koteihin ja perehtymään näissä kodeissa asuneiden ihmisten arkeen ja juhlaan eri vuosisatoina. 
Museon kartta (englanniksi)

Maalaistalo on ollut vuosisatojen ajan esivanhempiemme perinteinen koti. Koti ei ollut kuitenkaan pelkkä asuintalo vaan siihen kuuluivat myös kaikki tilan ulkorakennukset, laitumet ja pellot sekä lähitiet ja kotimetsät. Omalla työllä ja vaivalla rakennettu koti juurtui syvälle sydämeen.

Klo 11, 13 ja 15 Kysy isännältä tai emännältä, mitä rakennuksia ja paikkoja tilaan yleensä kuului. Kokeile oman talon rakentamista riihitalon kammarissa.

Kesäkuuukausina Sassi-Jaanin tilalla joka lauantai ja sunnuntai klo 11 alkaen 

Elävää musiikkia ja kansantansseja, lauluja ja leikkejä pelimannien säestyksellä. Ohjelma vaihtelee hiukan joka kerta, ja voit myös itse pistää jalalla koreasti sekä osallistua leikkeihin. Toimintaa tukee Viron kulttuurirahasto.

Maaorjuudesta vapautuneet talonpojat ryhtyivät laajentamaan ruokokattoisten riihitalojensa kammareita ja sisustivat ne uudenlaisilla huonekaluilla. Kaupunkien ja kartanoiden mallin mukaan myös kauneimmat käsityöt aseteltiin esille. Itse tehdyt esineet ja käsityöt huokuivat rakkautta sekä kodin lämpöä.

Klo 11:30, 13:30 ja 15:30 Pyydä emäntää esittelemään kaunein esine. Ihastele kauniita kukin kirjailtuja peitteitä aitassa. Tee itsellesi hieno tupsu, jolla voit koristella jotain, mistä erityisesti pidät.

Toisinaan koti saattoi olla myös pieni ja ahdaskin. Saunamökkiläisen kotona saman katon alle majoittui koko suurperhe lapsineen sekä myös karja ja siipikarjakin. Lisäksi arjen askareet vaativat oman tilansa. Ahtaasti asuminen opettaa tulemaan toimeen muiden kanssa ja voittamaan vaikeudet.

Mahtaisitteko sinä ja perheesi mahtua pieneen saunamökkiin?

Keskellä riihitaloa on valtava riihiuuni. Uunissa leivottiin leipää ja puuliedellä tehtiin ruokaa koko perheelle sekä rehua myös karjalle. Niinpä lämpimästä uunista tuli ikään kuin perheenjäsen. Lämmin saunakin oli tärkeä paikka, jossa kovan työpäivän hiki pestiin pois ja myös synnytettiin.

Klo 12, 14 ja 16 Kysy emännältä, kuinka usein riihiuuni piti lämmittää ja miten saunassa ennen vanhaan käytiin. Kokeile pilkkoa omat polttopuut. 

• Pulgan tilan savusauna lämpenee 18.6, 16.7 ja 20.8 klo 12-17.

Viron itsenäistyminen oli suuri ylpeydenaihe. Omassa maassa haluttiin kehittää omaa kulttuuria ja vaalia kansallista identiteettiä. Lyhyessä ajassa kylät täyttyivät hyvin hoidetuista maatiloista, kukkivista puutarhoista ja viljellyistä pelloista. Itse tehdyistä kansallispuvuista oltiin ylpeitä ja niitä käytettiin mielellään.
Klo 12:30, 14:30 ja 16:30 Kysy emännältä, millaisia perinteitä kansallispukujen käyttöön liittyy. Kokeile nyörin punomista.

Pohjois-Virossa yhteydet Suomeen olivat tiiviit, ja Suomen vaikutus alkoi näkyä myös paikallisessa murteessa, arjessa ja rakennuksissakin. Kaikkihan tietävät, että kahvinjuonti on Suomesta omaksuttu tapa! Suomesta ovat Viroon tulleet myös keinutuolit, tilkkutäkit ja räsymatot.

Katso, millaisia suomalaisia vaikutteita löydät Aarten kalastajaperheen kodista.

Maatilalla ei yksinkertaisesti voinut elää ilman karjaa. Navetassa oli lehmiä ja sikoja, ja tallissa oli hevosia. Arvokas eläin oli lammas, josta saatiin sekä ruokaa että vaatetusta. Lampaan rasvakin hyödynnettiin, sillä siitä saatiin kynttilöitä valaisemaan hämäriä huoneita.

Klo 12, 14 ja 16 Kysy emännältä, kuinka monta työvaihetta tarvitaan, jotta lampaanvillasta saadaan lankaa. Kokeile villan karstaamista, kehräämistä rukilla ja lankavyyhdin kerimistä.

Muhun saaressa miehet viipyivät pitkillä kalastusmatkoilla ja olivat kesäisin myös rakennus- tai metsätöissä mantereella. Niinpä päävastuu arjesta lankesi naisille. Sitkeät saaristolaisnaiset kyntivät ja viljelivät peltoja, tekivät kotitöitä ja käsitöitä, kasvattivat lapset ja ruokkivat myös miehensä heidän saapuessaan kotiin.

Mitä kaikkea arvelet saaristolaisnaisten tekevän voidakseen ruokkia ja elättää perheensä?

Häät olivat tärkeä tapahtuma talonpoikien elämässä, sillä häät loivat perustan uudelle perheelle ja kodille. Kaikki häihin liittyvä koristeltiin näyttävin värein ja hienoin kirjoinnoin, sillä häävieraille haluttiin näyttää vain parasta. Myötäjäiset puolestaan auttoivat hääparin uuden, oman elämän alkuun.

Katsopa morsiamen kapiokirstuun ja näet, mitä kaikkea hän on valmistanut myötäjäisikseen. Samalla voit myös ihailla hääparin kauniita vaatteita.

Venäjältä Viroon paenneiden vanhoillisortodoksien kodit uudessa kotimaassa poikkesivat paikallisista, ja yhteisö pyrki myös säilyttämään omat perinteiset tapansa ja kulttuurinsa. Vanhoillisortodoksit saivat elantonsa pääasiassa kalastuksesta ja vihannesten viljelystä. Peipsin sipulilajike on Viron tunnetuimpia perinnekasveja.

Klo 12, 14 ja 16 Kysy emännältä, mitä Peipsin sipuli ja sikuri oikein ovat, ja opi miten vanhoillisortodoksit viljelevät ja käyttävät näitä kasveja.

Ortodoksiset setukaiset asuvat kahden eri maailman – Venäjän ja Viron – rajalla. Hiukan ehkä eristäytyneetkin setukaiset ovat säilyttäneet oman kielensä, perinneruokansa, kansallispukunsa ja lauluperinteensä. Miehet tunnetaan erityisesti muuraustaidoistaan ja saven käsittelystään.

Klo 12:30, 14:30 ja 16:30 Pyydä emännältä palanen savea ja kokeile kulhon tai ruukun tekoa.

Setukaisten tila on museon kissan Vasson kotitila. Kissa tykkää, jos ei satu hiiriä jahtaamaan, nukkua talon lämpimällä uunipenkillä.

Levottomina aikoina oman kodin seinät ja läheiset ovat aina varmin tuki ja apu. Viron kolhoosien alkuvuodet olivat vaikeita, ja arki oli selviytymistä. Julkisesti yritettiin ikään kuin miellyttää uusia valtaapitäviä, mutta kotona oli vapaampaa.
Klo 11, 13 ja 15 Kysy emännältä, miten kolhoosit perustettin ja millaista elämä oli ensimmäisinä vuosina.

Virolaiset talonpojat ovat aina halunneet antaa lapsilleen paremman tulevaisuuden. Opintoja arvostettiin suuresti. Koulumestari oli kylän kansankynttilä, joka ei ainoastaan opettanut lapsia, vaan johti myös laulukuoroa ja teatteriseuruetta sekä parhaansa mukaan opasti myös kodinhoitoon ja maanviljelyyn liittyvissä taidoissa.

Klo 11:30, 13:30 ja 15:30 Pyydä emännältä koulukirja ja lue kirjasta jotain mukavaa. Kokeile kirjoittaa sulkakynällä ja musteella tai raapustaa liidulla taululle.

Pienessä kyläkaupassa myytiin kaikkea, mitä kyläläiset tarvitsivat aina rautatavarasta elintarvikkeisiin ja taloustavaroihin. Yleensä kauppiaat itse asuivat samassa rakennuksessa, ja heistä sekä heidän vauraammasta kodistaan otettiin yleensä myös mallia.

Kurkista kaupan vieressä olevaan kauppiaanrouvan olohuoneeseen ja näet, miten se eroaa maalaistalosta.

1960-luvulla rakennetussa kolhoosin työntekijöiden kerrostalossa näet maaseudun arkea 1960- ja 1970-luvulla sekä myös 1990- ja 2010-luvulla. Miten arki sujui yhteisasunnossa? Entä millaista perhe-elämä oli ns. sosialismin kukoistuskaudella? Mitä maaseudulla tapahtui kolhoosien lopetettua toimintansa?

Kellarikerroksessa esitellään elämää maalla kolhoosien perustamisesta nykypäivään. Pikku-Ilmarin maailma kutsuu perheen pienimmät leikkimään ja pitämään hauskaa.

Joka lauantai klo 12-15 voit osallistua kolhoosin pyykkipäivään. Joka sunnuntai klo 12-15 samassa talossa tehdään ruokaa neuvostoaikaisten reseptien mukaan.

Koti on turvallinen paikka, mutta siihen liittyy myös vastuu arjesta. Lapsilla oli myös omat askareensa. Maatilan lapset kävivät pienestä pitäen paimenessa, kitkivät ja osallistuivat myös muihin maatilan töihin.

Emäntä kertoo, keitä navetassa asuu ja miten eläimistä huolehditaan. Katso, missä voit osallistua tilan askareisiin sekä sisällä että ulkona.

Paimenpoika Ants ja hänen luotettava ystävänsä Muri johdattavat sinut pikkupaimenen polulle maatiloille, metsään ja kallioille, missä pienen seikkailijan taidot ja osaaminen joutuvat koetukselle. Kuten paimenpojan arjessakin, myös polun varrella on luvassa sekä työtä että leikkiä, iloa ja surua ja myös pelkoa ja houkutuksiakin. Kartan saat kassalta.

Kolun aidossa, 1800-luvulta peräisin olevassa tienvarsikievarissa tarjoillaan virolaisia perinneruokia ympäri vuoden. Mulgi-puuro ja talkkuna ovat varmasti pöydässä!

• Rusin tilalla näet, miten useampi perhe ja lukuisa lasten väri mahtui asumaan vain muutamaan pieneen kammariin. Riiheen on rakennettu tältä tilalta kotoisin olevasta kuvanveistäjästä, Juhan Raudseppista, kertova näyttely.
• Vanhassa Sutlepan puukappelissa voit hetkeksi pysähtyä ja pohtia elämän syvempiä ikuisuusarvoja. Rantaruotsalaisten veisaamat virret kuljettavat sinut tämän kansanryhmän ajatusmaailmaan.
• Kalman tuulimyllyn pohjakerrokseen on kerätty virolaisia tuulimyllyjä esittävät valokuvat.

Kesällä tilojen kukkapenkkejä kannattaa tarkastella erityisen huolellisesti. Useiden kukkien viereen on nimittäin laitettu pienet kyltit, ja skannaamalla QR-koodin voit lukea lisää kustakin kasvista.