Sepän tilan uudistettu näyttely
Vuoden 2025 toukokuussa etelävirolaisen kyläsepän elämää 1800- ja 1900-lukujen taitteessa esittelevä sepän tila Viron ulkoilmamuseossa teki aikahypyn 1950-luvun alkuun, eli kolhoosien aikakauden alkuhetkiin. Vuosi on tarkalleen ottaen 1952, joka oli synkkää ja vaikeaa aikaa ennen Stalinin kuolemaa.
Viron ulkoilmamuseon kolhoosin kerrostalo sivurakennuksineen ja
pihapiireineen edustaa lähinnä 1970-lukua, jolloin kolhoosit olivat jo
vakiintuneita ja verrattain voimissaan. Neuvostoaikaisessa kerrostalossa
keskitytään ihmisten koteihin ja jokapäiväiseen elämään eikä niinkään
poliittiseen historiaan, ja se herättää sekä maaseudun että kaupunkien
asukkaiden muistoja eloon.
Valitettavasti kerrostalosta välittyvä neuvostoajan kuvaus on jäänyt
yksipuoliseksi ja kertomatta on jäänyt tarina Neuvostoliiton ajan kolhoosien
alkuajoista ja kollektivisoinnista, joka tuhosi perinteisen maaseudun elämän ja
isännyyden, sekä kyydityksistä, pakotetuista valinnoista, kolhoosien
alkuvuosien peloista ja vastoinkäymisistä ja räikeän propagandan ja karun
todellisuuden välisestä kuilusta sekä aiemman ajattelutavan ja elämäntavan
murenemisesta.
Tämän monimutkaisen ja ristiriitaisen tarinan kertomiseksi entisestä
kyläsepästä tuleekin nyt kolhoosin seppä, jonka on pärjättävä uusissa
olosuhteissa ja sopeuduttava niihin. Vaikealle ajalle tyypillisistä ilmiöistä
kerrotaan sepän tilalla hienovaraisten vihjeiden avulla sekä sisätilojen
yksityiskohdissa että piha-alueella. Sepänpajassa ja asuinrakennuksessa
nähtävät videot kertovat asioiden taustasta kyläsepästä kolhoosin sepäksi
muuttuneen Jaan Harakun kautta. Tarkkaavainen kävijä löytää tilalta myös piilotettuja
vihjeitä. Vaikka sepän tila esittääkin yleistyksen aikakaudesta, moni seikka
perustuu kuitenkin tilan entisten asukkaiden eli Harakun perheen todelliseen
elämäntarinaan.
Sepän tilan avaralla pihamaalla on kolme rakennusta: 1880–1890-luvulla rakennettu yhdistetty asuinrakennus ja navetta sekä sauna ja sepänpaja. Muutoksia on tehty pääasiassa pihapiirissä sekä sepän tilan asuinrakennuksessa ja sepänpajassa.
Viron ulkoilmamuseon neuvostoajan kerrostaloon johtavan reitin varrella oleva sepän tilan uusi näyttely välittää aiempaa laajemman kuvan neuvostoajan pakkokollektivisoinnista Virossa ja esittelee sen aatteellista taustaa.
Sepän tilan näyttelyn konsepti on laadittu osana tutkimushanketta ”Maaseutuelämän muutokset ja arkielämä virolaisessa kylässä kolhoosiajan alkuaikoina”, jota on rahoitettu Viron kulttuuriministeriön alakohtaisella tutkimus- ja kehittämismäärärahalla. Näyttelyä tukee Viron kulttuurirahasto.
Maatilan historiasta
Käsityöläisen maatila 1800-1900-luvun vaihteesta
Rõugen pitäjästä peräisin oleva Sepa maatila esittelee etelävirolaisen sepän kotitaloutta. Rakennukset tuotiin museoon 1987–1997 ja maatila avattiin vierailijoille vuonna 1999.
Võrumaan pienmaatilalla oli huonolaatuista maata n. 10 ha. Tärkeimpänä tulonlähteenä oli sepäntyö.
Maalaiskäsityö kehittyi nopeasti kiitos Viron talouden 1800-luvun jälkipuoliskolla tapahtuneiden muutoksien. Myöskin syntyperäisen kyläsepän työn määrä kasvoi, koska silloin otettiin käyttöön paremmat rauta työkalut ja maatalouskoneet. Näin Palometsän kylän isännät, jotka olivat kiinnostuneet hyvästä sepäntyöstä, auttoivat Sepa maatilan rakentamista lahjoittaen hirsiä.
Asuinnavetta on rakennettu 1880.–1890. luvuilla (navetta osa uudempi) Sepa maatilalla Palometsän kylässä Kasaritsa kunnassa Rõugen pitäjässä. Rakennus tuotiin museoon 1987. Aikaisemmin Sännan kartanossa seppänä toimineen Peep Harakun ja hänen kamarineitona toimineen naisen Liisan pienen talon kodasta pääsee ruokakomeroon ja keittiöön, ja sieltä taas ahtaaseen kamariin. Päärakennukseen kiinni rakennetun ulkorakennuksen katon alta löytyy pieni navetta lehmille ja lampaille, sikolätti sekä niiden välinen välitila, jota käytettiin varastohuoneena.
Sauna on myöskin tuotu Palometsän Sepa maatilalta vuonna 1987. Pieni savusauna koostuu eteisestä ja saunasta, jonka tiilikiukaan isossa padassa voi lämmittää vettä.
Sepänpaja on peräisin Kasaritsan kunnasta Rõugen pitäjästä, nykyisen Võrun kaupungin rajalta. Sen rakennusaika on tuntematon. 1900-luvun alussa hirsitalon siirsi Võruun vievän tien varrelle Jaan Mõõk, joka oli kotoisin Vastseliinan alueelta. Hän oli kuuluisa hevosenkengittäjä, joka kengitti armeijan hevosia ja takoi tietenkin myös rekiä ja kärryjä. Hän valmisti taitavasti viikatteita, veitsiä, auroja jms. Jaan Mõõkalla oli yleensä oppipoikia, joilta hän odotti kunnon työtä.
Piirros
1 – asuinnavetta, 2 – sauna, 3 – sepänpaja, 4 – kaivo
Mielenkiintoisia faktoja
- Käsityöläiset olivat usein peräisin pienmaatiloista tai maattoman väen joukosta. Seppä Peep Harak oli luultavasti Palometsän Iisaku maatilan nuorin poika.
- Myös Peep Harakun poika Jaan Harak oli käsityöläinen. Hän osasi seppä- ja savenvalantatöitä, rakentaa ja ommella tarvittaessa puvun. Hän toimi myös kylän lääkärinä.
- Aikaisemmin sepälle mentäessä täytyi ottaa mukaan oma rauta ja hiili. Työstä maksettiin muonalla, 1900-luvulla rahalla.