1800-luvun lopusta
Aarte maatila edustaa 1800-luvun jälkipuoliskon pohjoisrannikkolaisen kalastajan pienmaatilaa. Maatilan rakennukset on peräisin Harjumaalta Kuusalun pitäjässä Jumindan niemessä sijaitsevasta Virve kylän Aarte maatilalta. Maatila avattiin vierailijoille vuonna 1982.
Kalastajaperheellä oli vain 3–4 hehtaaria maata, jossa kasvatettiin perunaa ja vihanneksia. Leipävilja saatiin vaihtamalla kalat sisämaan maatiloilla viljaan. Tärkein tulonlähde oli kalastus, lisätienestiä saatiin työskentelemään rakennustyömailla ja laivoilla. Suomenlahden rannalla sijaitsevien kylien kalastajat olivat vuosisatoja tiheästi yhteydessä suomalaisiin. Niiden kielessä ja kulttuurissa on paljon suomalaisia piirteitä.
Kalastajien elintaso parani 1870-luvulla, jolloin rannikkoalueiden kaupankäynti, lähinnä perunan vienti Pietariin ja Suomeen, kasvoi.
Asuinrakennus on rakennettu luultavasti 1880 ja tuotu museoon 1966, missä se pystytettiin 1967–1968. Pohjapiirustukseltaan Pohjois- ja Itä-Euroopan tyyppinen ns. kahteen jaettu asuinrakennus (asuinhuoneet kodan kummallakin puolella) on Viron maalaisarkkitehtuurissa harvinainen ja levinnyt ainoastaan Kuusalun niemien pienellä alueella. Kodan vasemmanpuoleinen ovi vie huoneeseen, jossa valmistettiin ruokaa suljetun kiukaan ja savupiipun edessä olevalla liedellä. Huoneesta pääsee suomalaistyyppiseen värikkääseen tupakamariin, jonka ikkunoiden edessä on punaruutuiset verhot, sängyissä tilkkutäkit ja lattialla tilkkumatto. Nurkasta löytyy Pohjois-Virossa (ja saarilla) suosittu keinutuoli. Suurin osa ostettavista tavaroista tuotiin Suomesta. Toisella puolella kotaa sijaitseva kotakamari oli tarkoitettu varastohuoneeksi ja ruokakomeroksi. Tytöt asuivat kesäisin isoimmissa tämänkaltaisissa rakennuksissa.
Aitta on rakennettu 1860-luvulla ja tuotu museoon vuonna 1966, missä se pystytettiin vuonna 1967. Kahden huoneen aitassa on vasemmalla puolella ruoka-aitta, ns. silakkakamari, jossa säilytettiin suolasammiota, maitotonkkia, verkkojen poijuja, köysiä, yökalastuksessa tulisijana käytettäviä tuluksenrautaa jms. Oikealla sijaitsevassa vaateaitassa, ns. ulkokamarissa säilytettiin vaatteita, rukkeja, kerinpuita, kalaverkkojen kutomiseen tarkoitettuja verkkohankoja, ja myös kotiin saapuneen merimiehen vihreää merimiesarkkua.
Navetta on rakennettu 1900-luvun alussa, tuotu museoon vuonna 1979 ja pystytetty 1979–1980. Maatilalla ei ollut hevosta ja maanmuokkausta varten täytyi työjuhta lainata kylän asukkailta. Sen takia vasemmalla sijaitseva navettatila on tarkoitettu lehmälle, 2–3 lampaalle, sialle ja kanoille, oikealta löytyy taas heinälato.
Aarte maatilaan kuuluu myös kaksi verkkomajaa: 1800- ja 1900-luvun vaihteessa Haljalan pitäjässä rakennettu Vergin ja 1900-luvun alussa rakennettu Eisman verkkomajat.
Joonis
1 – asuinrakennus, 2 – aitta, 3 – navetta, 4 – Eisma verkkomaja, 5 –Vergi verkkomaja, 6 – kesäkeittiö
Mielenkiintoisia faktoja
- Sisällä uunin edessä katonrajassa kuivuivat ohuet reiälliset ns. suomalaiset leivät. Niitä paistettiin n. kolme viikkoa ennen pitkää merimatkaa ja kuivatettiin, sillä tavalliset ruisleivät homehtuivat merellä. Leipä kostutettiin vedellä ennen syömistä, jotta hampaat eivät vahingoittuisi. Asuinhuoneiden perustuksia ympäröi hirsistä tehty multapenkki, joka täytettiin hiekalla tai mullalla. Se piti lämmön sisällä ja esti kylmän merituulen pääsemisen lattian alle. Kesäisin se välillä avattiin, jotta rakennus kuivuisi.
- Ensimmäiseen maailmansotaan asti rannikon väki osti suuremman osan tavaroistaan Suomesta. Sieltä tuotiin kalastajien sadetakkeja, merimiesten hattuja, suomalaisia tohveleita, kuparisia kahvipannuja, keinutuoleja ja potkukelkkoja, sekä kahvia ja tohukalaa.
- Jo 1800-luvun lopussa rannikkolaiset omaksuivat suomalaisten tavan juoda puhdasta kahvia, joka levisi muualle Viroon vasta 1920-1930-luvuilla.