Muhumaalla
Igakülassa sijainnut Suurkaivo (Suurkaev) eli Suurkao on yksi Viron
kuuluisimmista kaivoista. Tämän näyttävän vedenottopisteen toi yleisön eteen
tunnettu valokuvaaja Johannes Pääsuke vuonna 1913.
Igaküla suurkaev aastal 1913. Johannes Pääsuke. ERM Fk 214: 204
Kaivon
rakentaminen oli aikoinaan vaikeaa ja aikaa vievää työtä. Pohjavesi saattoi, luonnonoloista
riippuen, olla hyvinkin syvällä kalkkikivikerrosten alla, jolloin kaivon
rakentaminen oli yhdelle perheelle liian suuri työ. Tämän vuoksi rakennettiin
kyläkaivoja, joista tuli kyläelämän keskuksia. Muhun ja Saarenmaan vanhat kylät
ovatkin pääasiassa rakennettu suuren kyläkaivon ympärille.
Muhun
Suurkaivon tarkkaa ikää ei tiedetä. Se oli nykyisessä paikassaan varmasti jo
vuonna 1799, jolloin se merkittiin karttaan. Igakülan
kaivon syvyys on väitettävästi 16 metriä. Se antoi kyläläisille vettä vielä
1900-luvun alussa.
Kaivon
rakentamissuunnitelma Viron ulkoilmamuseossa syntyi jo vuonna 1985, kun museon
arkkitehti Jüri Irik koosti kaivon puurakenteen piirrokset käyttäen lähteenä Johannes
Pääsuken tunnettua valokuvaa. Suurkaivon kopio valmistui tämän suunnitelman
mukaan keväällä 2024.
2024. aastal püstitatud värske Igaküla suurkao Eesti Vabaõhumuuseumis. Foto: Eesti Vabaõhumuuseumi vanemteadur Heiki Pärdi (2024)
Kaivon
tukihaarukka on yli 11 metriä korkea, vipuvarren pituus on yli 25 metriä ja
paljunvarren yli 15 metriä. Kaivonrunko on hakattu dolomiitista. Suurkaivo on
rakennettu ulkoilmamuseoon Muhun, Saarenmaan ja Hiidenmaan väliselle
kyläaukiolle. Se on tiettävästi Viron korkein kaivorakennelma.
Kaivon
alkuperäisrunko on säilynyt Igakülassa alkuperäisessä paikassaan.
Igaküla ühiskaevu dolomiidist rakked oma põlises asukohas. Foto: Eesti Vabaõhumuuseumi vanemteadur Heiki Pärdi (2024)