Herrnhutilaisten rukoushuone

18. sajandist

Herrnhutilaisten rukoushuone on rakennettu 1780-luvulla Paka maatilalla Tuiu kylässä Mustjala pitäjässä. Se tuotiin museoon vuonna 1965. Herrnhutilaisten rukoushuoneita ruvettiin rakentamaan Saarenmaalla, missä liike sai paljon kannattajia, luultavasti jo 1730-luvulla.

Virossa harvinainen ns. keittiötilalla varustettu yksikertainen ja niukasti sisustettu rakennus peilaa herrnhutilaisten opetusten perusajatuksia – nöyryys, hurskaus, usko pelastukseen, joka saavutetaan Jeesuksen veriuhrin ja siihen uskomisen kautta.

Rukoushuoneen keskellä on ns. keittiötila – keittiöhuone kiviseinällä, jonka katoksi on savitettu varpupunos, ruode. Nurkassa on avoin liesi, josta lämmitettiin myös rukoushuoneen uunia. Savun vie ulos hirsinen savupiippu. Tällaista ns. frankkilaistyyppistä lämmitysjärjestelmää esiintyy virolaisissa maatilarakennuksissa vain Länsi-Saarenmaalla.

Herrnhutilaisuus liikkeen, luterilaisen kirkon erittäin pietistisen veljeskunnan, perusti vuonna 1720 kreivi N. L. von Zinzendorf Saksassa. Se saavutti nopeasti Viron koulutettujen kirjallisuusihmisten, moisionherrojen ja pastorien kautta. Herrnhutilaisuuden avulla pyrittiin lähentää kansaa ja kristinuskoa. Siinä onnistuttiinkin, vaikkei aina herrasmiesten toivomalla tavalla. Saksasta tänne tulleet veljekset oppivat maalaisväestön kielen, liikkuivat kylissä ja järjestivät rukoustapaamisia. Niistä uskoon tulleen kylänväen keskuudesta versoivat paikalliset saarnaajat ja saarnaajanaiset. Veljekset opettivat talonpojille lukemista ja jopa kirjoittamista, jotta he osaisivat lukea Raamattua ja kirjoittaa uskonnollisista ajatuksistaan. He korostivat ihmisten tasa-arvoa ja veljeyttä. Tämä nostatti maalaisväestön kansallista itsetietoisuutta.

Vaikeista oloista huolimatta maalaisväki rupesi rakentamaan itselleen rukoushuoneita. Rukoushetkissä laulettiin paljon ja puhuttiin uskonnollisista tunteista. Ns. syntinen kansanusko, kansansoittimet, -laulut ja -tanssit, värikkäät kansanpuvut oli pannassa ja usein ne katosivatkin käytöstä.

1743-1764 herrnhutilaisuus liike oli kielletty moision toimesta, sillä he pelkäsivät talonpoikien liiallista itsetietoisuutta. Tällöin toimittiin poissa näkyviltä. Katariina II hallituskaudella he saivat luvat taas järjestää rukoushetkiä.

Piirros

Mielenkiintoisia faktoja

• Vuonna 1739 kreivi von Zinzendorfin tuesta julkaistiin Raamatun vironkielinen käännös, joka loi perustan viron kirjakielelle. Herrnhutilaisten ansiosta virolaisten luku- ja kirjataito parani.
• F.R. Kreutzwaldilla, J. Hurtalla, J.V. Jannsenilla, C.R. Jakobsonilla ja monilla muilla sen ajan kulttuuri-ihmisillä oli herrnhutilainen tausta.
• Juuri herrnhutilaiset ottivat käyttöön sanan ”eestlased” (virolaiset).
• Herrnhutilaiset toivat kirkkoon moniäänisen kuoron ja loivat perustan kuorojen ja torvisoittokuntien syntymiselle Virossa.
• Herrnhutilaisten joukossa oli myös äärimmäisyyskantaisia. Haanjan moision entinen vuoti Tallima Paap propagoi täydellistä askeesia, järjestäen itsensä ja seuraajiensa piiskaamisia, saarnaten avioliiton sukupuolisuhteista luopumisesta, mutta myös puolsi moisioiden uudelleenjakamista herrnhutilaisille. Tämän vuoksi hänet lähetettiin Tarton käräjille, jonka jälkeen Paap luopui äärimmäisyyskannoistaan ja jatkoi perinteisten herrnhutilaisten periaatteiden seuraamista.
• Museon rukoushuoneessa voi kuunnella herrnhutilaisten lauluja.