Läpi aikojen talonpoikien elämään ovat kuuluneet rakennukset, joissa käydään tai joita käytetään yhdessä.
Niistä vanhimpina voidaan pitää valloittajien tahdosta tärkeimpien teiden lähistölle, usein korkeammalle pinnalle, rajaamia kirkkoja ja kappeleita. Niissä on jo vuosisatoja kastettu, ripitetty, naitettu ja lähetetty maalaisväkeä tuonpuoleiseen. Kirkkoherra järjesti myös paikallista koulutusta.
Maantien äärellä sijaitseva kapakka oli moisionherralle hyvä tulonlähde, hevosella matkustavalle tärkeä majapaikka, joillekin talonpojille tuhon paikka, mutta kuitenkin monille mukava ajanviettopaikka, jossa jumalanpalveluksen jälkeen sai jutella ja kuunnella uutisia.
Noin 150 vuotta sitten koulurakennuksista muodostui kylien maiseman tärkeä osa. Ruotsi vaati koulujen perustamista maalaislapsille jo 1600-luvulla, mutta niitä ruvettiin rakentamaan vauhdilla vasta silloin kun vastuu koulutuksen järjestämisestä siirtyi vuonna 1866 talonpojista koostuneelle kunnanvaltuustolle. Sitä vaati laki ja tarvitsivathan uudet maatilanomistajat luku- ja laskutaitoa.
1800-luvun lopussa maaseuduille ilmaantuivat kaupat, joista lähiseudun asukkailla oli mahdollisuus ostaa hienompia elintarvikkeita ja kulutustavaroita. 1900-luvun alkuun mennessä oli kehittynyt jo maalaiskauppojen verkosto. Kylien keskuksiin rakennetut palokunnantalot, joissa vapaaehtoiset palomiehet säilyttivät tarvikkeitaan, seisovat siellä jo n. sata vuotta.
Merkittäviä päätöksiä maalaiselämän järjestämiseksi tehtiin kunnantaloissa vasta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Silloin kunnan yhteisö vapautui moision puolestapuhujien alaisuudesta. Vuosisadan lopussa kuntien yhdistämisen jälkeen ruvettiin rakentamaan uusia edustavian kunnantaloja ja vanhoista yleensä tehtiin köyhäinkoteja.
Ulkomuseossa voi huolehtia sielustaan Noarootsi Sutlepan kappelissa, oppia uutta Järva-Jaanin pitäjästä peräisin olevasta Kuien kunnan koulusta, hankkia vatsantäytettä Kose pitäjästä tuodusta Kolu kapakasta, ostaa esineitä 1930-luvun kyläkaupasta, joka on tuotu Juuru pitäjästä ja katsella palokuntalaista Ruuditia Orgmetsan palokunnantalossa.
Niistä vanhimpina voidaan pitää valloittajien tahdosta tärkeimpien teiden lähistölle, usein korkeammalle pinnalle, rajaamia kirkkoja ja kappeleita. Niissä on jo vuosisatoja kastettu, ripitetty, naitettu ja lähetetty maalaisväkeä tuonpuoleiseen. Kirkkoherra järjesti myös paikallista koulutusta.
Maantien äärellä sijaitseva kapakka oli moisionherralle hyvä tulonlähde, hevosella matkustavalle tärkeä majapaikka, joillekin talonpojille tuhon paikka, mutta kuitenkin monille mukava ajanviettopaikka, jossa jumalanpalveluksen jälkeen sai jutella ja kuunnella uutisia.
Noin 150 vuotta sitten koulurakennuksista muodostui kylien maiseman tärkeä osa. Ruotsi vaati koulujen perustamista maalaislapsille jo 1600-luvulla, mutta niitä ruvettiin rakentamaan vauhdilla vasta silloin kun vastuu koulutuksen järjestämisestä siirtyi vuonna 1866 talonpojista koostuneelle kunnanvaltuustolle. Sitä vaati laki ja tarvitsivathan uudet maatilanomistajat luku- ja laskutaitoa.
1800-luvun lopussa maaseuduille ilmaantuivat kaupat, joista lähiseudun asukkailla oli mahdollisuus ostaa hienompia elintarvikkeita ja kulutustavaroita. 1900-luvun alkuun mennessä oli kehittynyt jo maalaiskauppojen verkosto. Kylien keskuksiin rakennetut palokunnantalot, joissa vapaaehtoiset palomiehet säilyttivät tarvikkeitaan, seisovat siellä jo n. sata vuotta.
Merkittäviä päätöksiä maalaiselämän järjestämiseksi tehtiin kunnantaloissa vasta 1800-luvun puolivälistä lähtien. Silloin kunnan yhteisö vapautui moision puolestapuhujien alaisuudesta. Vuosisadan lopussa kuntien yhdistämisen jälkeen ruvettiin rakentamaan uusia edustavian kunnantaloja ja vanhoista yleensä tehtiin köyhäinkoteja.
1800-luvun alussa tsaarin määräyksestä rakennettiin jokaiseen kuntaan kunnan viljamakasiini pakollisen varalla olevan viljan säilyttämiseksi. Sieltä talonpojilla oli tarvittaessa mahdollisuus lainata viljaa.
1900-luvun alussa maalaisseurat rupesivat rakentamaan seurataloja.
Ulkomuseossa voi huolehtia sielustaan Noarootsi Sutlepan kappelissa, oppia uutta Järva-Jaanin pitäjästä peräisin olevasta Kuien kunnan koulusta, hankkia vatsantäytettä Kose pitäjästä tuodusta Kolu kapakasta, ostaa esineitä 1930-luvun kyläkaupasta, joka on tuotu Juuru pitäjästä ja katsella palokuntalaista Ruuditia Orgmetsan palokunnantalossa.