Tallinna-Tartto maantien äärellä sijainnut yhden tallin kapakkarakennus rakennettiin 1840-luvulla Harjumaalla Kose pitäjässä Kolu kylässä. Museoon kapakka tuotiin vuonna 1968.
Jo keskiajalla moisiot rakennuttivat kapakoita isompien teiden varsille. Niissä myytiin viinanpolttimon omia tuotteita, tarjottiin ruokaa ja makuusijaa matkalaisille. Talonpojat kuulivat täällä uutisia matkalaisilta, kävivät kauppaa ja palkkasivat apulaisia. Suurin osa kapakoista suljettiin vuoden 1900 kansallisen viinan myynnin monopolin perustamisen jälkeen.
Kirkko, kapakka ja myöhemmin myös koulu toimivat virolaisen maalaiselämän keskuksina vuosisatojen ajan. Amblassa sanottiin aina, että kirkko, kapakka ja myllykota – ne on aina kaikille avoinna.
Moisionherrat rupesivat rakennuttamaan puusta tehtyjä kapakoita, joissa myytiin olutta ja viinaa sekä majoitettiin tarvittaessa matkalaisia, viimeistään 1400-luvulla. 1600-luvun loppuun mennessä Viroon oli muodostunut kapakoiden verkosto, joka johtui osittain Ruotsin vallan vaatimuksesta. Pian jokaisella moisiolla, myös kirkon moisiolla, oli oma kapakka, jossa voitiin tuottavasti myydä oman panimonsa olutta ja viinaa. Moskovan Venäjän osana toimineet sodasta toipuvat ja yhä suuremmiksi kasvavat moisiot tarvitsivat tuloja, joita perinteinen viljan myynti ei enää antanut. Tämän takia 1770–1780-lukujen aikana tuottoisa viinan valmistaminen ja kapakoiden rakentaminen vilkastui.
1800-luvun alkupuolella niiden tilalle rakennettiin paljon navettoja ja kapakoita kokonaan kivestä, jotka oli suunnittelultaan samanlaisia: iso kapakka huone, saksalaisten kamari, kapakanpitäjä asuinhuone, kamari, ruokakomero ja talli. Kapakka huoneen uunia lämmitettiin ”manttelisavupiippukeittiöstä”, jonka kohdalla sijaitsevalla avoimella tulisijalla kapakan emäntä valmisti ruokaa.
Suurien kulkuväylien varrella oli kapakoita, joiden molemmissa päädyissä oli talli (herrasväen ja talonpoikien hevosia ei sopinut pitää yhdessä!) ja monta paremmalle väelle tarkoitettua herrasväen kamaria. Paikallisten teiden varrella sijaitsevilla kapakoilla oli yksi talli sekä käsityöläisille ja varakkaammille talonpojille tarkoitettu herrasväen kamari. Juuri edellisen tyyppistä kapakkaa edustaa Kolu kapakka.
Piirros
1 – iso kapakka huone, 2 – saksalaisten kamari, 3 – ruokakomero, 4 – kapakanpitäjä asuinhuone, 5 – manttelisavupiippukeittiöstä, 6 – kota, 7, 8 – ruokakomero, 9 – talli
Mielenkiintoisia faktoja
- Viron kuvernementissa (Harju-,Viru-, Järva- ja Läänemaalla) tuotettiin 1800-luvun lopussa lähes kaksi miljoonaa ämpärillistä (ämpäri = 12,3 l ) vodkaa. Siitä n. puolet vietiin Venäjällä, osa Saksaan ja loput myytiin ja juotiin paikallisissa kapakoissa.
- Kun pitäjän kirkkoja, joissa huolehdittiin sielusta, oli 1800-luvun lopussa n. 100, niin kapakoita oli n. 2400.
Vuoden 1871 Pohjois-Viron kartalla oli Tallinna (Reval) – Narva maantien varteen merkitty 52 kapakkaa, Tallinna – Pärnu maantielle 18 ja Tallinna – Keila – Haapsalu tielle 13 kapakkaa.