Tekstin koko
Kontrasti
Rivinväli
Muut vaihtoehdot

Ritsu maatila

Mäkitupalaisen riihi 1800-luvun loppupuolelta


Ritsu maatila esittelee etelävirolaisen mäkitupalaisen kotitaloutta. Pihalla sijaitseva riihitalo on rakennettu 1860-luvulla Ritsu maatilalla Tinnikurun kylässä Paistu pitäjässä (aittaa ja navettaa ei ole vielä rakennettu). Rakennus tuotiin museoon vuonna 1966 ja se pystytettiin 1968–1975.

Luultavasti Ritsu vuokramaatila oli Loodi moision metsurin koti, jolla oli alle 10 ha maata ja peltoa ainoastaan pari hehtaaria.



Kotitalouden, jolla on näin vähän peltoa, riihitalolla on erityisen pieni riihitupa.

Ritsun isäntä oli mies nimeltään Kingu, joka huonoista olosuhteista huolimatta yritti antaa jälkeläisilleen hyvän koulutuksen. Yhdestä pojasta sai koulumestari, toisesta olutmestari ja kolmannesta mestariseppä. Mestariseppä Jaan Kingu jäikin isänsä maatilaan, vaikka jatkoikin sepäntyötään.

Ritsu ei koskaan ollut täysikokoisen maatilan suuruinen. Väitteiden mukaan tämän esti riita naapurin kanssa, joka yritti saada Kingun maatilan itselleen ja käytti keinoina sekä lahjomista että vääriä lausuntoja. Vaikka tuomioistuinasia päättyikin Jaan Kingun voittoon, kustannukset ajoivat maatilan velkoihin ja uusien rakennusten rakentaminen pysähtyi.

Alun perin rakennuksessa oli riihitupa – tare, etukamari, takakamari ja pieni uunin takana oleva kamari, ruokakomero, eteinen ja pieni riihitila. Myöhemmin, todennäköisesti 1800- ja 1900-luvun vaihteessa, rakennettiin talli ja pidennettiin riihitilaa. Talo sai silloin myös uuden kuuman seinämän, lieden ja savupiipun, jonka lisäksi myös ikkunoita suurennettiin.

Museoon uudelleen pystyttämisen yhteydessä rakennus kunnostettiin sen alkuperäiseen ilmeeseen.



Piirros


1 – riihitupa, 2 – riihitilaa, 3 – etukamari, 4 – takakamari, 5 – eteinen, 6 – ruokakomero, 7 – ahjutagune kamber, 8 – akanatkamari



Mielenkiintoisia faktoja


  • Populiksi eli mäkitupalaiseksi kutsuttiin talonpoikia, joilla oli vähän tai ei yhtään maata ja jotka tienasivat tilapäistöillä, harvoin käsityöllä. 1800-luvun puolivälissä näin kutsuttiin myös moisioiden kiintiö mailla asuvia tai kruununkartanoihin luotujen pientilojen pitäjiä, jotka maksoivat vuokraa työpäivillä tai työkeikoilla moision pelloilla. He asuivat pienessä talossa tai saunassa, yksinäiset myös muiden nurkissa. Vuoden 1926 mäkitupalaislain mukaan populit saivat ostaa maatilan itselleen.
  • Ritsu maatilalla pidettiin Jaan Kigun aikana yhtä hevosta, kolmea lehmää (kesäisin neljää), muutamaa lammasta ja neljää sikaa.
  • Ennen toista maailmansotaa valtiolle maksettiin vuokraa 11.20 kruunua vuodessa. Sopimus solmittiin 55,5 vuodeksi, jonka jälkeen paikka täytyi ostaa.

Pohjois-Viro
Viron saaret
Länsi-Viro
Etelä-Viro