Tietoa meistä

Valtiollinen museo Eesti Vabaõhumuuseum eli Viron ulkoilmamuseo ja valtion yhtiö Ennistuskoda Kanut sulautuivat 1. tammikuuta 2014 säätiöksi Eesti Vabaõhumuuseum. Säätiö jatkaa maalaisarkkitehtuurin ja perintömaisemia esittelevänä museona sekä entisöinti-, konservointi- ja digitoinnin pätevyyskeskuksena.

 

Viron ulkoilmamuseon tarina

Vuonna 1909 Tartossa perustettu Viron kansallismuseo (Eesti Rahva Muuseum) otti vuonna 1913 tehtäväkseen myös ulkoilmamuseon perustamisen. Virolaiset sivistyneisyyden edustajat saivat idean siihen vierailtuaan Pohjoismaiden ja Suomen ulkoilmamuseoissa (Ruotsissa on Skansenin museo perustettu vuonna 1891, Norjassa vuonna 1897, Tanskassa vuonna 1901 ja Suomessa Seurasaari vuonna 1909). Idean toteuttamista jarrutti Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen. Viron kansallismuseon rahavarat kuluivat vuonna 1921 Raadin kartanonrakennuksen kunnostamiseen ja pahenevat talousvaikeudet pakottivat siirtämään paljon varoja nielevän ulkoilmailmamuseon rakennusurakan aloittamista.

Tallinnassa toimi vuosina 1925–1931 Eesti Vabaõhumuuseumi Ühing eli Viron ulkoilmamuseon yhdistys, jossa ehdotettiin museon perustamista pääkaupungin alueelle. Ulkoilmamuseon tulevia näyttelyitä esittelivät ja suunnittelivat 1920. ja 30-luvulla Viron kansallismuseon etnografian asiantuntijat Ilmari Manninen, Ferdinand Linnus ja Gustav Ränk. Tallinnan Piritan puisto-museo oli määrä avata 1. heinäkuuta 1941, mutta sitä ennen alkoi sota.

Ulkoilmamuseon perustamisen tarpeen nosti vuonna 1950 taas esille Viron arkkitehtien liitto, jossa idean puolestapuhujina olivat mm. Karl Tihase ja Adolf Käsper, Harald Arman ja Grigori Jomm. Varsinaiset valmistelut alkoivat vuonna 1956 Kulttuuriministeriössä. Järjestystoimintalautakunnissa toimivat edellä mainittujen asiantuntijoiden lisäksi arkkitehdit Fredi Tomps ja I. Sagur, historian tutkijat Harri Moora, Gea Troska, Ants Viires ja Olimpi Korzjukov.

Museo perustettiin 22. toukokuuta 1957, toiminta alkoi saman vuoden kesäkuun 1. päivänä. Museo sai heinäkuussa käyttöönsä 66 hehtaarin kokoisen alueen Tallinnan lähellä Koplinlahden rannalla, 1800-luvulla perustetun Rocca al Maren kesäkartanon alueella. Vasta rakenteilla oleva museo avattiin vieraille vuoden 1964 elokuussa.

Museo toimii tällä hetkellä 72,22 hehtaarin tontilla, jossa on esillä 74 erilaista rakennusta.

 

Entisöinnin asiantuntijan Ennistuskoda Kanutin tarina

Viron valtiollinen taidemuseon ja Viron valtiollisen ulkoilmamuseon entisöintiyksikköjen pohjalta perustettiin 1. joulukuuta 1986 Vabariiklik Restaureerimiskeskus eli Valtiollinen entisöintikeskus. Keskuksen tehtävänä oli silloisen kulttuuriministeriön eli Neuvosto-Viron kulttuurikomitean alaisuudessa toimiville museoille entisöintipalveluiden tuottaminen ja mahdollisuuksiensa mukaan myös muiden kulttuuriperinnön säilyttämiseen keskittyneiden laitosten avustaminen. Entisöintikeskuksen perustamisen idea ja sen käynnistämisen kunnia kuuluu tunnetulle ja tunnustetulle nahkamuotoilijalle ja entisöijälle Endel Valk-Falkille, joka toimi keskuksen johtajana aina vuoteen 1995 saakka. Entisöintikeskuksen käyttöön annettiin Tallinnan vanhassa kaupungissa sijaitseva entisen Kommunist-painotalon rakennus osoitteessa Pikk-katu 2, jossa keskus toimi edelleen. Keskuksessa avattiin kahdeksan työpajaa perinteisten ja monivärillisten puuesineiden, kalusteiden, taidemaalausten, nahkaesineiden, tekstiilien, keraamisten esineiden, metallin ja paperin entisöimiseen. Keskus aloitti myös museoiden työntekijöille ja konservoinnin asiantuntijoille konsultointipalveluiden ja koulutuksen tarjoamisen. Vuodesta 1988 lähtien on julkaistu alan lehteä „Renovatum Anno…”

Entisöintikeskuksen uusi nimi on vuodesta 1990 lähtien Ennistuskoda Kanut, joka on johdettu tanskalaisen herttuan Knud Lavardin nimestä, joka on tunnettu Tallinnassa toimineiden käsityöläisten suojelupyhimyksenä.

Ennistuskoda Kanut tarjoaa vuodesta 2005 lähtien myös kulttuuriperinnön kannalta arvokkaiden esineiden digitointipalveluita.